PINTA (subst.)

Merkitys

Pinta tarkoittaa jonkin aineen usein vaakasuoraa rajaa ennen sen muuttumista toiseksi aineeksi. Pinnan alla tai sisällä on ainetta itseään. Maalla on pinta ylöspäin, vedellä on pinta ylöspäin ja esineillä on pinta joka puolellaan.

Yleisyys

Sana on sanomalehtikielen taajuussanastossa sijalla 1053/9996.

Taivutusmuodot

Vierussanat

nousta

vesi

Synonyymit

alue, ala, pinta-ala

Antonyymit

syvyys

sana: pinta
sanapohjaversio: 0.3

KategoriaSana

Taivutusmuoto	yksikkö	monikko
Nominatiivi	pinta	pinnat
Genetiivi	pinnan	pintojen
Partitiivi	pintaa	pintoja
Illatiivi	pintaan	pintoihin