PINTA (subst.)

Merkitys

Pinta tarkoittaa jonkin aineen usein vaakasuoraa rajaa ennen sen muuttumista toiseksi aineeksi. Pinnan alla tai sisällä on ainetta itseään. Maalla on pinta ylöspäin, vedellä on pinta ylöspäin ja esineillä on pinta joka puolellaan.

Yleisyys

Sana on sanomalehtikielen taajuussanastossa sijalla 1053/9996.

Taivutusmuodot

Taivutusmuoto yksikkö monikko
Nominatiivi pinta pinnat
Genetiivi pinnan pintojen
Partitiivi pintaa pintoja
Illatiivi pintaan pintoihin

Vierussanat

Synonyymit

alue, ala, pinta-ala

Antonyymit

syvyys

sana
pinta
sanapohjaversio
0.3

KategoriaSana